Toisinaan kun maalauksen merkitys syntyy ensisijaisesti käytetyn materiaalin: kankaan, väriaineen, lastan, telan tai pensselin jättämien jälkien ja niistä muodostuneiden rakenteiden pohjalta…
Sometimes, when the meaning of the painting primarily derives from the material being used: form the marks left by the canvas, pigment, spatula, roller or brush, and from the structures that they form…
Ja sitten taas kun kuvauksen kohteeksi valikoituu havaitun ilmiömaaliman esineet tai niiden puuttuminen, merkitys tarttuu objektiin tai jää harhailemaan puuttuvan objektin reunoille.
And then again, when the subject chosen for depiction consists of objects from the perceived phenomenal world, or their absence, the meaning attaches itself to the object or is left hovering around the edges of the missing object.
Maalaukseni voivat syntyä yhtä hyvin tyhjästä ja rakentua vasta kankaalla. Voin yrittää kuvat tyhjyyttä, koettaa kaapata mukaani palan näkymätöntä tai maalauksen lähtökohtana voi olla jonkinlainen ennakkoasetelma, tarkka tai hahmoton kuva, jota noudattaen työ etenee. Maalaus on usein kuva aiheesta, josta minulla oli vain häilyvä mielikuva aloittaessani, mutta mielikuva tarkentuu työn edetessä.
My paintings can equally well come out of nothingness and be constructed only on canvas. I can try to depict emptiness, attempt to forcibly take a piece of the invisible along with me, or the starting point for the painting can be a kind of pre-set arrangement, a clear-cut or amorphous image, and the work advances by keeping to it. The painting is often an image of a motif of which I have only a shaky mental image where I begin, but that image becomes sharper as the work progresses.
Seuraavaksi päässäni onkin jo kuva tai ajatus, joka vaatii tulla maalatuksi ja kaikki edelliset tavat lähestyä aihetta unohtuvat hetkeksi.
From then on, I already have an image or an idea in my head that demands to be painted, and all my previous ways of approaching the motif are momentarily forgotten.
